Perjantai 12.03.

Aamulle lähdimme normisti neljän hepan kanssa kauniiseen Runavíkiin. On se helppoa istua teppan päällä ja pitää sylissä pientä lasta ja samalla sopertaa niitä vähiä fäärin lauseita, jotka osaan. Teppa (äännettään tepa) ons siis sellainen karvainen hevosen selän peittävä todella paksu pehmuste. Muiden kanssa pitikin vain kävellä rauhallisesti, sillä Tula on hyvin tajunnut laiskuuden edut. Tammahan haluaa vain näyttää mahdollisimman söpöltä ja kauniilta, eihän sellaiset voi mennä lujaa. Sää oli aivan mahtava. Piti välillä ottaa takki pois, kun aurinko paistoi niin lämpimästi. Ohuen pitkähihaisenkin kanssa välillä tuli lämmin pelkästä kävelystä.

Ysiluokkalaisen Rúnan kahden viikon tet-jakso päättyi myös. Arki koittaisi taas pian. Ehkä sitten saan jonkin maahisen auttamaan.

Illalla ratsastin pienokaisen Heklan maneesissa juoksuttamisen jälkeen. En viitsinyt mennä ulos paikallisen taikauskon takja (=olin laiska). Älä koskaan aloita mitään uutta, älä koskaan osta mitään uutta perjantaina. Muuten seuraa huonoa onnea. Joka tapauksessa takaisin Heklaan. Olin sanaton. Jo liikkeelle lähtö oli vaikeata. Ei kuunnellu pohkeita, mutta jos käänsin oikealle niin lähti vipeltämään. Siinä sitten aikani käveltyä ja lauleltuani hepalle, kokeilin tölttiä ja ravia. Hekla reagoi ääneni nopeuteen. Meni hyvin rauhallisesti pienen pienillä puolipidätteillä. Kun hiljenin, vauhti kiihtyi välittömästi. Ehkä puolessa välissä pystyin jättämään puolipidätteet pois ja Hekla vipelsti nätisti ja hitaasti. Pikkuinenhan alkaa olemaan kohta jo tossun alla.

Sitten ruokin hepat ja kipitin kotiin syömään itseni ähkyyn ja katsomaan Tanskan X-Factoria. Ikävä kyllä, huonoin pääsi jatkoon ja fääriläinen Anna tippui. Sääli, sillä hän todella osaa laulaa ja esitys oli aivan mahtava häneltäkin.

Lauantai 13.03

Aamulla pomoni ratsasti uuden hevosen Spegillin (äännettän speejil). Upeahan se kuulemma oli, mutta askeleissa on vielä työstämistä, jos niistä pitäisi saada mukavat. Itse juoksutin Hekla ja lähdin upean sään innoittamana ulos. Auringonpaisteessa oli ihan mukava laulella Heklalle ties mitä, etenkin kun askeleet ovat niin mukavat, ettei niitä tunne. Pari kertaa mentiin edes takaisin tuo pitkä kisasuora. Vaihtelevasti käynnissä, ravissa ja töltissä. Jarru löytyi ja pysähtyminenkin onnistui. Välillä Hekla jopa laski itse päänsä alas. Mukava reissu kyllä. Hekla tuntuu vieläkin Heklalta. Hereillä pitää olla jokainen sekuntti, muutoin heppa lähtee kipittämään aivan liian lujaa. Nykyään sentään osaa hidastaa kipittämisen pyydettäessä. Aivan mahtava heppa kyllä näin yleisesti. Yksinkertaisesti hyvin mahtava. Kerrankin hevonen, jolla on oikeasti luonnetta.

Kun Hekla oli piehtaroinut onnellisesti maneesissa (on vasta oppinut rentoutumaan tarpeeksi kyseiseen asiaan), vein Heklan ulos ja etsin Freyjan. Freyja oli juuri päättäny ottaa tirsat. Pyysin heppaa nousemaan ja kakara nousi, kipitti Prún luokse hyvin vihaisena ja vaati tätä nousemaan. Kakarat..Töihinhän se silti joutuisi. Nuorukainen pääsisi vipeltämään kauniiseen säähän myös. Tuloksena oli kuollutta leikkivä vauva. Ei sen puoli tuntisen niin rankka pitänyt olla, kun pikkuinen jaksoi vipeltää ongelmitta pelkillä maiskautuksilla. Syytetään talviturkkia hiestä. Freyjan kunto ainakin nousee, joka on tarkoituskin ja pikkuinen saa leikkiä.

Sitten vähän siivoilua ja pomon veli kävi nyhtämässä heinää mukaansa. Olisihan se kiva tietää, mihin tarkoitukseen, mutta olevan vain liian laiska kysymään. Vestmanna, jossa hän asuu on kaukana. Tai ei kaukana, mutta autolla kaukana. Noin tunnin ajomatka, mutta linnunteitse lähellä. Ehkä joku kaunis päivä vaivaudun kysymään, mihin se heinä katoaa. Minun tuurillani se jätesäkillinen katoaa tulevaan huoneeseeni, jota tuo mies rakentaa. Kait se heinä nyt jonkin sortin tiivisteestä menee..

Pienen siivoilun jälkeen päädyin kotiin syömään keittoa ja sen jälkeen takaisin talliin. Auttelin laittamaan pari hevosta kuntoon ja lähdin metsästämään Skemmingiä. Ruuna-parka joutuisi töihin. Ehkä se joskus väsyisi niin paljon, ettei jaksaisi tapella ja olla ilkeä muille hepoille. Pienoinen virhehän se oli vipeltää erittäin pitkä tie ylös, kun alas pääsisi vain käynnissä huonon pohjan takia. Skemming oli järkyttynyt. Hänhän joutuisi käyttämään lihaksiansa. Kevyen lenkin jälkeen raukkaparka oli hikinen kuin mikä. Pihalle vain ja neljä heppaa sisällä. Nopeasti satulat selkään ja kahvihuoneeseen syömään kakkua. Sitten olikin aika ottaa hepat sisälle, ruokkia ne ja häipyä päiväunille.