Yhden jos toisenlaisen vaelluksen olen nähnyt ryhmien kanssa ja yksin on tullut maastoiltua lähes päivittäin. Lauantaina olin turistivaelluksella neljän ruotsalaisen kanssa ja pomoni, jotta osaisin jatkossa vetää yksin saman kahden tunnin vaelluksen. Ei muuten ollut pienintäkään ongelmaa puhua ruotsia ruotsalaisten kanssa (tanskaa puhuvilla on lieviä ongelmia ymmärtää suomenruotsia).

Varhain maanantai aamuna saapui uusi hevonen, Spejil (=peili). Laihaakin laihempi liinakkoruuna, jolla on talviturkkia useamman hevosen edestä. Oikein herttaisen ja uteliaan oloinen, vaikka on vielä vähän pihalla. Jaksaa aina itkeä maneesissa kavereiden perään.

Tänään lähdin Freyjan kanssa johtamaan yhtä vammaisratsastajaa maastossa. Reissun oli tarkoitus olla rauhallinen kävelyretki. Nelivuotias Freyja leikki mukana täysin ongelmitta, kuten myös Mariakin. Kunnes Marian etusen alle tuli kivi. Tasapaino lähti ja hevonen yritti korjata sen pomppaamalla eteenpäin. Tuloksena oli maassa makaava ratsastaja. Oli yksi niistä hetkistä, kun kirosin, ettei kännykkä ollut mukana. Ratsastaja oli täysin kunnossa ja ajatus tuntui kulkevan. Olin hyvin kiitollinen, että hän puhuu englantia edes jotenkin. Hetken rauhoteltuani ratsastajaa ja kahta hevosta ja saatuani hänet vihdoinkin jaloillensa, paikalle tuli mies. Selitin tilanteen ja hän soitti pomolle. Pian hän näinkin hänen jo ratsasvansa uljaan mustan orinsa kanssa tallin suunnalta. Siinä sitten hetki käveltiin niin, että ratsastaja tuketui pomooni ja Marian satulaan minun yrittäessä saada erittäin innokas Freyja ja laiska Maria samaan hitaaseen tahtiin. Sitten saimme rullatuolin ja hyppäsin Freyjan selkään. Piti yrittää saada Maria vielä mukaan eikä pikku Freyja ollut koskaan kokeillut asiaa. Kun huomasin, ettei Freyja halunnut leikkiä tapansa mukaisesti, vaan käyttäytyi nätisti ja aikuismaisesti, uskaltauduin tölttäämään. Kuin ihmeen kaupalla Mariakin vipelsi mukana ongelmitta.

Talliin päästyäni piti ottaa Brák sisälle. Kulomusta hevonen oli jo pidemmän aikaan rapsuttanut itseänsä rapsuttamasta päästyänsä. Kirppujahan siltä löytyikin. Eläinlääkäri oli jo paikalla katsomassa Spejiliä. Spejilillä on pieniä ongelmia heinän syömisessä ja rapsuttaa itseänsä aivan liikaa. Spejil syö, mutta vain maasta. Tiedä sitten, onko kysymys tottumisesta vai stressistä.