Yli kolmen viikon työskentely ei ole mennyt hukkaan. Kaikkea mahdollista on tullut tehtyä vaihtelevalla menestyksellä. Ei sillä väliä, mutta ne "este" (=puomi, jonka Hekla aina välillä sekoittaa esteeseen) on ollut aivan mahtava idea. Hekla rakastaa juoksuttaessa sitä yhtä pientä puomia ja on tajunnut asioita. On niin ihanan näköinen pikku-luttana, kun vipeltää pari laukka-askelta ja menee puomin yli ja sen jälkeen todella upeata ravia loppukierros niin tyytyväisenä, että se vain paistaa pienestä hevosesta kilometrien päähän.

Joka tapauksessa tänään ratsastin Heklan. Hekla oli vihdoinkin tajunnut, ettei tarvitse kipikipikipittää koko aikaa, kiitos juoksuttamisen. Tänään pystyin jopa ravaamaan ja tölttäämään uralla monta kierrosta putkeen ja vain pienen pienillä puolipidätteillä Hekla pysyi jopa hitaassa ja hyvin hitaassa temmossa. Jos oli erimielisyyksiä, niin kahden (aivan, kahden) askeleen sisällä heppa oli taas haluamassani temmossa. Pysähtyminen ja käyntiin siirtyminenkään eivät vienneet kovin montaa askelta ja vain pienet avut. Tuo tempaus sai minut sanattomaksi. Täytyykin vain toivoa, ettei tuo jäänyt kerran kuukaudessa tapahtumaksi.

Vielä kun sen pään saisi alas, niin Hekla on täysin hevonen. Kyllä se sieltä vielä tulee. Kaikki aikanaan. Jos se ottaa kuukausia, se ottaa. Hekla osaa jo laskea sen alas ja maahankin asti välillä, jossei pidä liikkua tai kukaan ei ole selässä. Pikkuinen ei myöskään ole niin paniikkiherkkä kuin aikaisemmin. Kyllä se stressi pikkuisesta joskus katoaa ja joku kaunis päivä ei enää olekaan isoja pahoja sapelihammastiikereitä ja rumia metsänpeikkoja teroittavamassa aseitansa aivan jokaisessa nurkassa.

Ratsastin tänään myös Freyjalla. Freyja pieni joutui jopa kulkemaan vammaistunnin ekana. Nuorukainen ei ihan olisi jaksanu kulkea hitaasti ja nätisti kokonaista tuntia. Oli se mälsää, kun piti jopa käyttää paljon jalkoja ja selkää. Tuloksena oli Freyja, joka hetken jälkeen juoksutuskehikossa vapaana päätti leikkiä kuollutta. Makasi kyljellänsä kuin kuollut. Eilen olin ratsastanut Freyjan illalla ja heppa jaksoi ongelmitta leikkiä toisen tallikoiran kanssa maneesissa vapaana, kun ruokin hevoset. Siellä se onnellisesti pukitteli ja laukkasi ja jahtasi pientä Ronjaa.