Ruokakulttuuri on täällä päin maailmaa aika omansa. Samoihin asioihin se monesti perustuu kuin Suomessa. Lammasta, sikaa, turskaa, perunoita kaikissa mahdollisissa muodoissa ja kasviksia. Valmistutavat ovatkin yllättävän erilaisia. Kovin moneen en ole vielä tutustunut, mutta mielenkiintoisia tarinoita olen kuullut. Tarinoihin voidaankin palata sen jälkeen, kun olen selittänyt jo maistamistani ruoista.

Yhtenä päivänä oli sellaisia aikuisen miehen nyrkin kokoisia kalapullia. Voitte heti unohtaa suomalaiset kalapullat. Ei, emme syönneet mitään niiden tapaistakaan. Liha oli kauniin valkoista, täysin tasaista ja todella pehmeätä sisältä. Ei murskaamista ja yhteen tunkemista. Leikattu kohta oli täysin tasainen ja sileä. En tiedä, miten siinäkin onnistutaan, mutta turska on ihmeellinen kala selvästikin. Ulkokuori oli sellaista nätin kultaisen ruskeata. Maku oli aivan täydellinen. Niitä voisi oikeasti vain syödä ja syödä ja unohtaa olevansa täysi. Kalan kanssa oli luonnollisestikin perunoita.

Eräänä aamuna aamupalan jälkeen perheen mies päätti tarjota minulle "lihasipsejä". Ei suostunut kertomaan, mitä ne olivat. Mies vain yllättyin todella, että pystyin syömään niitä ongelmitta. Myöhemmin pomoni kertoi, mitä ne olivat ja miten ne oli valmistettu. Nimenkin mainitsi, mutta se oli ihan luonnottoman vaikea kirjoittaa kuullun perusteella. Ne olivat ilmakuivattua lammasta. Olin kyllä osannut aavistaa tuon jo. Maku oli varsin vahva, jos näin lievästi sanotaan. Kuulemma tanskalaiset eivät voi syödä kyseistä lihaa ollenkaan. Itse en voi käsittää. Ihan helpostihan sitäkin syö, mitä nyt jättää varsin vahvan maun suuhun pitkäksi aikaa. Toisaalta, siihenkin tottuu varsin nopeasti.

Tänään söimme tanskalaiseen tapaa tehtyä kinkkua, jota Tanskassa syömään mm. jouluna. Ruoka oli täydellistä. Sian rasvaprosentti oli ehkä suomalaisittain katsottuna vaarallisen korkea syömiseen, mutta se ei itseasiassa haitannut. Päällimmäinen rasvakerros otettiin pois vasta lautasella, koska monet haluavat syödä sen rapsakkaaksi paistuneen puolisettisen rasvan. Kuullostaa ehkä ällöltä, mutta se on herkullista. Ihanaa kastiketta ja perunoita lihan kanssa.

Sitten tarinoihin. Runavíkissa näkyi monen talon edustalla roikkumassa kaloja kuivumassa. Tulos ei ole suomalainen kapakala tai muu kuivakala. Tulos on puoliksi mätä kala, joka keitetään. Kuulemma koko huone täyttyy mädän kalan hajulla ja tanskalaiset juoksevat äkkiä mahdollisimman kauaksi keittiöstä. Kala siis vain ilmakuivataan, ei suolaa, vain raikasta ilmaa. Ruoka on sitten taas herkullista kuin mikä, jos voi fääriläiseen mielipiteeseen luottaa.

Jäätelökin on täällä varsin erilaista tai sitten olen saanut nihkeän kuvan. Täällä on todella ihanaa vanhanajan vanilja jäätelöä, jonka päällä on pehmeätä marenkia. Normaalinkin jäätelön näköistä jäätelöä löytyy, mutta paljon nihkeämpi valikoima.

Muuten täällä syödään käytännössä kaikkea, mikä kiinni saadaan. Valasta, mädätettyä haita kuten Islannissakin, eri lintuja, joidenkin lintujen munia, hevosta.